pe. elo 23rd, 2019

Ongelmat vapaaehtoistyön ja orpokotien suhteen osa 3

3 min lukemista

Artikkelisarjan ensimmäinen osa käsitteli vapaaehtoistyön ongelmallisuutta kehitysmaissa. Kirjaili J. K. Rowlingin Twitterissä esittämät väitteet vapaaehtoistyön haitoista orpokotien parissa nostivat asian esille jälleen vuonna 2016.

Toisessa artikkelissa opittiin, ettei tämä tarkastelu ole täysin mustavalkoista, vaan vapaaehtoistyöllä voi olla myös merkittäviä hyötyjä orpokodeissa, kun työn toteutus suunnitellaan on. On raportoitu laajalti, että suurin osa orpokodeissa elävistä lapsista ei itse asiassa ole orpoja. Useimmilla on ainakin yksi elossa oleva vanhempi ja todennäköisesti myös muitakin eläviä sukulaisia tämän lisäksi. Kambodzhassa esimerkiksi UNIFEC:n mukaan laitoksissa olevista lapsista 77 prosenttia ei ole orpoja. Tietyissä muissa maissa tämä luku on jopa korkeampi.

Monille ainoa vaihtoehto

Mutta tarkoittaako tämä sitä, että suurin osa lapsista orpokodeissa ei todellisuudessa tarvitse tukea ja huolenpitoa? Itse asiassa päinvastoin. Suurin syy sille, että haavoittuvat lapset sijoitetaan perheidensä toimesta orpokoteihin, on että he ovat epätoivoisen köyhiä, ja kun muunlaista tukea ei ole tarjolla, se tuntuu ainoalta keinolta saada lapselle riittävästi ruokaa ja mahdollisuus koulutukseen. Joulukuussa 2004 Intian valtameren tsunamin jälkipyykissä raportoitiin tuhansien lasten jääneen orvoiksi. Vastauksena tälle Indonesian hallitus investoi laitoshoitolaitoksiin suojellakseen näitä haavoittuvia lapsia. Ulkomaalaista rahaa virtasi maahan noin 5,4 miljoonaa dollaria vuosien 2005 ja 2007 välillä, ja niillä rakennettiin useita uusia lastenkoteja. Mutta vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan selvisi, että yli 97 prosenttia väitetysti tsunamin jälkeen orvoiksi jääneistä lapsista oli siirretty huollettaviksi perheidensä toimesta. Mutta entä jos tuo raha olisi ohjattu suoraan perheiden ja yhteisöjen tukemiseen eikä uusien hoitolaitosten rakentamiseen? On täysin mahdollista, että suurin osa noista lapsista olisi pysynyt perheidensä parissa. Laitoshoito voi altistaa lapset hyväksikäytölle ja laiminlyönnille, ja varsinkin alle kolmevuotiaiden lasten kohdalla merkittävälle psykologiselle haitalle. On laajalti raportoitua, että lapsille on parasta kasvaa perheympäristössä. Mutta onko laitoshoito hyvä ratkaisu joissain tilanteissa? Isobritannialaisen Savet he Children -järjestön mukaan rajatuissa tilanteissa on. Järjestö tietää, että joissain tilanteissa lapsen laittaminen lyhytaikaiseen laitoshoitoon voi olla ainoa vaihtoehto, jos esimerkiksi lapsi vaatii erikoistunutta hoitoa vakavan vammaisuuden takia tai teini-ikäisten kohdalla, kun he tarvitsevat väliaikaista ratkaisua odottaessaan sopivampaa pitkäaikaista vaihtoehtoa. Mutta muissa tapauksissa he painottavat, että pitäisi tutkia kaikkia muita perhekeskeisiä vaihtoehtoja (esimerkiksi sijaisvanhempia tai adoptiota). He painottavat myös, että tilanteissa, joissa laitoshoito on ainoa vaihtoehto lapselle, sen pitäisi olla ryhmäkotimuotoista, jossa on perhemäinen ympäristö pienellä lapsimäärä ja jatkuvalla aikuisten hoivalla.

Vapaaehtoisten rooli

Onko näissä tapauksissa sitten roolia vapaaehtoisille? Bennettin mukaan edes taidokkaimpien vapaaehtoisten, kuten varhaiskouluttajien, ei pitäisi toimia suoraan lasten kanssa. Sen sijaan heidän taitonsa ovat paremmassa käytössä toiminnanohjausohjelmien parissa kiinteän paikallisen henkilökunnan kanssa. Mark Riley toimii johtajana ja perustajajäsenenä Alternative Care Initiatives -organisaatiossa, joka toimii Ugandan hallituksen ja muiden kanssa luodakseen muutosta lasten hyvinvoinnille Ugandassa ja Itä-Afrikassa. Vuonna 2016 Guardianissa julkaistussa artikkelissa Riley kertoo, että orpokodit eivät vastaa pohjimmaisiin ongelmiin, jotka aiheuttavat lasten erkaantumisen perheistään ja useissa tapauksissa ne ovat osa tätä ongelmaa. Hän kirjoittaa, että orpokodit ovat väliintulo ilman loppustrategiaa. Mutta Mark Riley tuo myös esille, että kun lisääntyvä tietoisuus orpokotien mahdollisista negatiivista vaikutuksista on kasvussa, monet orpokotien perinteiset tukijat alkavat muuttaa toimintamalliaan. Jotkut näistä organisaatioista saavat ulkomaalaisia vapaaehtoisia ja lähetystyöntekijöitä, mutta pääpainona on kuitenkin perheiden tukeminen ja muut vaihtoehtoiset perheisiin keskittyvät auttamismuoto, joiden keskiössä on hyvät sosiaalityön käytännöt.

Lisää tarinoita

Olet ehkä unohtanut

© Vapaaehtoistoiminta | Newsphere by AF themes.