ti. kesä 18th, 2019

Ongelmat vapaaehtoistyön ja orpokotien suhteen osa 2

3 min lukemista

Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa pohdittiin viime vuosina pinnalle nousseita ongelmia kehitysmaiden orpokodeissa tehtävän vapaaehtoistyön eettiseltä kannalta.

Monissa maissa on herännyt epäilyksiä, että orpokodit itse asiassa hajottavat perheitä ja yhteisöjä, ja niille tarkoitetut lahjoitukset saattavat ohjautua lasten auttamisen sijasta orpokoteja ammattimaisena liiketoimintana pyörittävien tahojen taskuihin. Amerikkalainen Linda Unsicker kertoo, että tämä ei ole koskaan vastannut hänen näkemystään kaikkina hänen vapaaehtoistyövuosinaan. 68-vuotias Linda Unsicker ja hänen edesmennyt aviomiehensä käyttivät yksitoista vuotta elämästään vapaaehtoistyöhön eri maissa ympäri maailmaa. Hänen viimeisin yksin tekemänsä hanka kohdistui Marokon Rabatissa sijainneeseen lasten orpokotiin, jossa hän on nyt käynyt kolme kertaa. Hänen mukaansa vapaaehtoisten tehtävä on antaa hieman kahdenkeskistä läsnäoloaikaa lapsille auttaakseen mahtavaa henkilöstöä käyttämään aikansa myös paremmin heidän kanssaan. Bennett tietää, että orpokodeissa olevat lapset haluavat epätoivoisesti huomiota, mutta hän ei usko ongelman ratkeavan valtavalla määrällä kouluttamattomia ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Bennett sanoo, että vaikka se kuulostaakin karulta, on hieman itsekästä matkustaa ulkomaille ollakseen vuorovaikutuksessa haavoittuvien lasten kanssa, koska se tuntuu auttajasta hyvältä, kun suuri määrä tutkimusaineistoa osoittaa tämän vahingoittavan lapsia. Hänen mukaansa suuri vapaaehtoisten määrä voi potentiaalisesti lisätä kiintymisongelmien määrää. Lapset tarvitsevat kuitenkin lopulta koulutettuja pitkäaikaisia huolenpitäjiä, joiden kanssa he voivat muodostaa terveitä ihmissuhteita.

Parempaa tiedotusta ja standardeja

Farhana Rehman-Furs, joka toimii johtajana vapaaehtoisia välittävässä CSS-organisaatiossa, joka auttaa ohjelmissaan myös orpokoteja, myöntää, että joillain alueilla maailmassa kourallinen mätiä omenoita alalla on vaikuttanut negatiivisesti tiettyihin orpokoteihin. Mutta hänen mukaansa tämä olisi vältettävissä, jos näissä tehtävissä työskentelevät vapaaehtoiset olisivat paremmin tiedotettuja ja valitsisivat huolellisemmin sijoituskohteensa sellaisten organisaatioiden kautta, jotka noudattavat kestävän kehityksen käytäntöjä, kuten tiukkoja käytäntöjä kansainvälisten yhteistyösuhteiden perustamisessa ja kattavaa ohjelmien tarkkailua ja arviointia.

Parempaa tiedotusta ja standardeja

Rehman-Furs kirjoitti J. K. Rowlingin twiitteihin vastineen, jossa hän kertoo heidän olevan samaa mieltä lasten kehitystä tutkivien asiantuntijoiden kanssa siitä, että lapset hyötyvät kehityksen kannalta eniten turvallisesta perheympäristöstä. Mutta hänen mielestään todellisuus kentällä monissa maissa on kuitenkin se, että adoptioon tai kasvatusvanhempiin ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta. Hän kertoo organisaationsa tukevan asiantuntijoiden kampanjaa taistella nopeasti syntyviä ja tuloksen tavoittelua varten rakennettuja orpokoteja, vaikkakin he tietävät omasta kokemuksestaan, että monille lapsille orpokodit ovat ainoa vaihtoehto. Koska tämä on ainoa vaihtoehto, vapaaehtoisilla on rooli jokapäiväisissä toiminnoissa. CCS:n tekemissä yhteistyötä koskevissa kyselyissä ja arvioinnissa orpokotien henkilökunta raportoi, että kansainväliset vapaaehtoiset eivät pelkästään auttaneet avun ja huolenpidon tarjoamisessa lapsille, vaan lisäksi he auttoivat taistelevaan sitkeitä stereotyyppejä vastaan. Toinen vapaaehtoisia välittävä organisaatio Pod Volunteer on samaa mieltä asiasta.

Henkilökunta ei riitä

Pod Volunteer kertoo verkkosivullaan, että paikallisten orpokotien henkilökunta on usein alimitoitettua ja vapaaehtoiset työntekijät auttavat heitä yleisen työmäärän ja päivittäisten asioiden hoidossa orpokodeissa. Näihin tehtäviin sisältyvät esimerkiksi ylläpitotoimet, siivoaminen ja pyykkääminen, mikä antaa paikalliselle henkilöstölle mahdollisuuden ja enemmän aikaa suoraan lasten parissa käyttämiseen. Rehman-Furs painottaa, että lopulta on vapaaehtoisia lähettävän organisaation vastuutta ottaa lapsien suojeleminen vakavasti. Hän lisää, että CCS on työskennellyt useimpien organisaation kanssa toimivien orpokotiyhteistyökumppaneiden kanssa jo yli vuosikymmenen ajan. Rehman-Furs kertoo, että kun vapaaehtoinen määrätään johonkin tehtävään, rahaa ei koskaan lähetetä orpokodille. Tämän toiminnan tuloksena orpokodille ei muodostu mitään taloudellista hyötyä vapaaehtoisten isännöimiseen. Vapaaehtoisten sijoitusmaksut kattavat heidän majoituksensa, ruokansa ja CCS:n maassa toimivan henkilökunnan palkat. He varmistavat, että vapaaehtoiset on koulutettu asiaankuuluvasti, eivätkä he osallistu toimintoihin, joihin heillä ei ole riittävää osaamista.

© Vapaaehtoistoiminta | Newsphere by AF themes.